Qi, Yin ja Yang – Kiinalainen lääketiede ja sen peruskäsitteet

Kirjoittanut Juho Sammalkorpi | Kiinalainen lääketiede

Sep 09
Tässä artikkelissa on selitetty kiinalaise lääketieteen peruskäsitteistä kattavasti ja kansantajuisesti

Kiinalaisen lääketieteen peruskäsitteet

 
“Avain terveyden ylläpitoon on kehon yinin ja yangin säätely. Jos näiden tasapaino häiriintyy, se on kuin eläisi vuoden jossa on kevät muttei talvea, tai talvi muttei kesää. Kun yang on liiallinen eikä pysty hillitsemään itseään, yin palaa loppuun. Kun yin pysyy rauhallisena ja tasapainoisena, yang qi pysyy aisoissa eikä laajene liikaa. Täten ihmisen henki on normaali ja mieli kirkas” -Nei Jing Su Wen, eräs kiinalaisen lääketieteen klassikoista.

 
Kiinalainen lääketiede johtaa juurensa kiinalaisesta luonnonfilosofisesta ajattelusta ja taolaisuudesta. Se on syntynyt esihistoriallisina aikoina, ja sen historiaa alettiin tuntea vasta kun ensimmäiset sitä koskevat kirjalliset teokset kirjoitettiin, mikä tapahtui n. 2000-2500 vuotta sitten. Tämä tekee sen yhdeksi maailman vanhimmista lääketieteellisistä järjestelmistä. Akupunktion viime vuosikymmeninä saavuttama suosio länsimaissa kertoo siitä, että se on vielä nykypäivänäkin oleellinen lähestymistapa terveyteemme hoitamiseen.

Lähtökohtana kiinalaisessa lääketieteessä on kokemusperäisen ihmiskehon havainnoinnin yhdistäminen lääketieteelliseen teoriaan, joka sisältää koululääketieteen tavoin teorian kehon toiminnasta (fysiologia), tautien synnystä (etiologia) ja tautiluokitukset (patologia). Ihmiskeho nähdään kokonaisuutena ja osana luonnon kiertokulkua. Sairaudet ovat epätasapainoja kehon normaalissa toiminnassa ja niiden alkuperä pystytään erinäisten diagnoosimenetelmien ja kehon toiminnan ymmärtämisen myötä paikantamaan tarkasti. Diagnoosin jälkeen luodaan hoitostrategia, jonka jälkeen käytetään erityyppisiä hoitomenetelmiä terveyden palauttamiseksi. Nämä menetelmät perustuvat yksinkertaistetusti joko kehon vahvistamiseen ja/tai terveyttä haittaavien tekijöiden eliminoimiseen niin että kehon oma parantava voima saadaan aktivoitua. Yleisimpiä hoitomuotoja ovat akupunktio, moksibustio (akupisteiden lämmittäminen), yrttilääkintä, ruokavalioneuvonta ja erilaiset hierontamenetelmät.

Kiinalaisessa lääketieteessä on myös muutama uniikki peruskäsite jotka ovat monille tuttuja, mutta niiden merkitys jää usein hämärän peittoon. Tärkeimmät näistä käsitteistä ovat yin/yang, qi, akupunktiokanavat (meridiaanit) ja akupisteet.

Yin & Yang

Elämän rytmi on jatkuvassa muutoksessa näiden kahden vastakkaisen olemuksen välillä.

Yin & yang ovat perustavanlaatuinen osa kiinalaisen kulttuurin maailmankuvaa sekä kiinalaisen lääketieteen ajattelua. Yin on passiivinen, feminiini arkkityyppi ja yang tämän aktiivinen, maskuliinen vastapari. Tämä ajattelutapa on syntynyt siitä havainnosta, että elämä ilmenee tietynlaisten perusrytmien sisällä: Yö (yin), pimeä ja levon aika antaa sijaa päivälle (yang), joka on laadultaan valoisa ja aktiivinen. Vuodenajat vaihtuvat, täysikuu muuttuu uudeksi, me ihmiset – naiset ja miehet – nukahdamme ja heräämme, hengitämme sisään ja ulos. Elämän rytmi on jatkuvassa muutoksessa näiden kahden vastakkaisen olemuksen välilllä.

Yin ja yang ovat kiinalaisen lääketieteen peruskäsitteitä

Yin – Yang

Tulee huomioida, että yin ja yang eivät ole niinkään konkreettisia asioita, vaan tapa tutkia ilmiöitä ja niiden välisiä riippuvuussuhteita jakamalla ne vastapareihin niin, että toiselle on annettu nimi yin ja toiselle yang. Alkuperäiset kirjoitusmerkit näille tarkoittivat ‘kukkulan aurinkoinen puoli’, eli yang ja ‘kukkulan varjoisa puoli’, eli yin.

Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta yin-yang ajattelulla pystyy tavoittamaan asioiden olemuksen ja niiden välisen dynamiikan, ja tämä ajattelutapa on tärkeä osa kiinalaista lääketiedettä. Esimerkiksi yang -tyyppisen oireen (kuumuus, hikoilu) kohdalla on olennaista tietää onko taustalla yinin vähyys, joka ei tällöin heikkona pysty juurruttamaan ylöspäin nousevaa yangia, vai että onko kyseessä yangin liikatila, joka voi johtua esimerkiksi elimistön puolustusjärjestelmän ohi päässeestä taudinaiheuttajasta.

YinYang
Päivä
TalviKesä
NainenMies
MaaTaivas
LepoLiike
KylmäKuuma
SupistuvaLaajeneva
Kiinalaisessa lääketieteessä
SubstanssiFunktio
VeriQi
Kiinteät elimet (maksa,  sydän, ym)Ontot elimet (mahalaukku, ohutsuoli, ym)
EtupuoliSelkäpuoli
YläkehoAlakeho
VähyystilaLiikatila (esim. kuume)
KrooninenAkuutti

Yleisimpiä esimerkkejä ilmiöiden yin/yang -jaottelusta

Qi – paljon melua tyhjästä? 

Akupunktiohoidossa stimuloidaan elimistön qi:tä

Qi:n kirjoitusmerkissä on kuvattu riisinjyvä josta nousee höytyä

Qi on kiinalaisen maailmankuvan peruskäsite, eräänlainen energia tai ominaisuus joka on kaikkien ilmiöiden muutoksen taustalla. Sen suora kääntäminen ei ole helppoa – eikä välttämättä edes mielekästä, sillä qi:n käsitettä käytetään monessa eri merkityksessä asiayhteydestä riippuen.

Qi:n kirjoitusmerkki on alunperin tarkoittanut mm. hengitystä, höyryä, ilmaa tai säätä. Kiinalaisen lääketieteen yhteydessä sillä voidaan taas viitata esimerkiksi verenkiertoon, elinten toimintaan tai ruoasta ja ilmasta saatavaan energiaan. Tämä viimeisin merkitys tulee myös ilmi itse kirjoitusmerkistä. Siinä on esitetty riisinjyvä, jonka päältä nousee höyryä.

Ensimmäisissä länsimaihin saapuneissa kiinalaista lääketiedettä käsittelevissä teksteissä qi käännettiin sanalla ‘energia’. Tämä käännös onkin siitä lähtien jäänyt kollektiiviseen tajuntaamme huolimatta siitä, ettei ei se ole kovinkaan tarkka tai kattava, erityisesti kun tarkastelee qi:n käsitettä kiinalaisen lääketieteen sisällä. Käännös qi=energia on ongelmallinen myös siinä vaiheessa, kun qi:n käsitteen kohdatessaan länsimaiseen maailmankuvaan kasvanut ihminen olettaa täten kehosta löytyvän sellaisen fysiologisen aineen tai energian, jonka pystyy eristämään ja luokittelemaan qi:ksi, mikä on tapa jolla tieteellinen järjestelmämme toimii.  Täytyy kuitenkin ottaa huomioon että muinainen kiinalainen maailmankuva ei jaa samanlaista lähtökohtaa ilmiöiden tutkimiseen, joten jos haluamme aidosti ymmärtää kiinalaista lääketiedettä, täytyy sitä tarkastella omana kokonaisuutenaan ja siinä asiayhteydessä jossa se on syntynyt.

Qi kiinalaisessa lääketieteessä

kehomme on elävä kokonaisuus jolla on oma sisäinen älykkyytensä.

Kiinalaisen lääketieteen perspektiivistä kehomme on kokonaisuus. Monet asiat jotka saattaisivat koululääketieteen perspektiivistä olla irrallisia nähdään kiinalaisessa lääketieteessä saman perusongelman eri ilmentyminä. Qi:n käsite on yksi tekijä joka mahdollistaa tämän ajattelutavan, sillä se nivoo yhteen kehomme eri tasoja. Vaikka se ei olekaan käsitteenä niin tarkasti määritelty kuin koululääketieteemme käsitteet, se on silti hyödyllinen, sillä kehomme on elävä kokonaisuus, jolla on oma sisäinen älykkyytensä.

Mitä tarkoitan sisäisellä älykkyydellä? Mikrotasolta tarkasteltuna kehomme on äärimmäisen monimutkainen – soluja on arvioitu olevan jopa 37 biljoonaa (37 000 000 000 000) kappaletta. Silti normaalissa terveydentilassa jokainen niistä toimii osana kokonaisuutta. Myös tämä kaavio on havainnollistava esimerkki siitä kompleksisuudesta, jota ihomme alla on käynnissä tälläkin hetkellä. Kehomme kuitenkin toimivat keskimäärin melkein 80 vuotta kaikesta tästä monimutkaisuudesta huolimatta ja tärkeänä osana tässä on sen kyky pitää yllä varsin tarkkaa sisäistä tasapainoa, ulkoisista olosuhteista huolimatta. Eikö siis sisäinen älykkyys ole varsin hyvä käsite kuvaamaan tätä ilmiötä?

Akupunktio on kiinalaisen lääketieteen tunnetuin hoitomuoto. Tässä kuvassa äkyy erityyppisiä akupunktioneulojaAina tämä sisäinen tasapaino ei kuitenkaan palaudu takaisin siihen mihin sen pitäisi. Stressi, traumat tai muut ulkoiset ja sisäiset tekijät saattavat horjuttaa kehomme kykyä pysyä terveenä. Tässä kiinalainen lääketiede tulee arvoonsa, sillä kun puhutaan qi;stä puhutaan usein ilmiöistä tämän sisäisen tasapainon tasolla. Voidaan esimerkiksi viitata sisäelinten toimintaan, jolloin puhutaan maksan qi:stä, munuaisten qi:stä, mahalaukun qi:stä jne. Qi:tä voi olla liian vähän, liikaa väärässä paikassa, se voi stagnoitua, tai olla väärän laatuista jolloin puhutaan patogeeneistä. Patogeeninen qi voidaan jakaa erilaisiin laatuihin, jotka vaikuttavat sisäelinten qi:hin omilla tavoillaan. Akupunktion vaikutukset perustuvat siihen, että keholle annetaan akupunktio­pisteitä stimuloimalla sellainen signaali, joka palauttaa epätasapainotilan takaisin kohti tilaa jossa keho voi toimia normaalisti.

Sinä, minä ja qi

Tärkeä kapitteeli on myös kiinalaisten terveysharjoitteiden ja itsepuolustuslajien suhde kiinalaiseen lääketieteeseen. Niiden muodot ovat usein virtaavia ja dynaamisia ja ne ovat saaneet tärkeimmät vaikutteensa luonnossa esiintyvistä muodoista ja liikkeistä. Näiden lajien kehittyneemmille harjoittajille qi:n käsite on läsnä jokapäiväisessä harjoittelussa myös kokemuksen tasolla, minkä kautta herää kysymys qi:n subjektiivisista ilmiöistä ja miten se kytkeytyy kiinalaisen lääketieteen teoriaan. On esitetty että osa kiinalaisen lääketieteen anatomisesta käsityksestä (akupunktiokanavat ja akupunktiopisteet) on muodostunut näiden lajien harjoittajien ja meditatiivisen perinteen tekemän subjektiivisen kehontutkimuksen myötä, vuosisatojen saatossa. Näiden taitojen harjoittaminen nimittäin herkistää keho-mieliyhteyttä mahdollistaen tämän sisäisen maailman hienovaraisen tutkimisen.

Toinen tärkeä tiedonlähde on ollut eri hoitomenetelmien tuottamat subjektiiviset kokemukset ja niiden yhdistäminen kiinalaisen lääketieteen teoreettiseen viitekehykseen. Esimerksi akupunktiohoidossa on varsin tavallista, että akupunktiopisteisiin asetetut neulat lähettävät tuntemuksia kanavien kulkureittejä pitkin.

Merid.. Akupunktiokanava!

Qi:n anatomiaa kehossa on kuvattu käsitteellä 經絡, eli Jing-Luo, joka alunperin käännettiin sanalla ‘meridiaani’. Itse en pidä tästä käännöksestä, sillä se vahvistaa tätä jo mainittua tulkintaa, joka näkee qi:n omana esoteerisenä energiana, joka kulkee ‘meridiaaneilla’. Alkuperäinen käsite Jing-Luo käännetään kirjaimellisesti ‘kanavat ja rinnakkaishaarat’, joten ‘kanava’ tai ‘akupunktiokanava’ lienee parempi käännös.

Puinen akupunktiomalli 1600-luvulta

Puinen malli 1600-luvulta, johon on merkitty akupunktiokanavat ja akupisteet varsin yksityiskohtaisesti (klikkaa suurentaaksesi uuteen ikkunaan

Kiinalaisen lääketieteen teoriassa akupunktiokanava on kokonaisuus, joka yhdistää elimen ja sen toiminnan alueisiin ja akupunktiopisteisiin vartalossa, päässä ja käsissä tai jaloissa. Usein kanavista puhuttaessa koululääketieteen anatomian termeillä näkee viitattavan hermoihin ja ajatellaan että kanavien käsite on ollut primitiivinen tapa selittää niiden olemus. Tämä ajattelu ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. Akupunktiokanavia kuvaillessaan kiinalaisilla oli jo toimiva, vaikkakin nykytiedon valossa suurpiirteinen, kokonaiskuva anatomiasta ja he olivat tietoisia suurimpien verisuonten ja hermojen reiteistä. Siitä huolimatta kanavat eivät ole kuvattu kulkemaan näitä reittejä, vaan niillä on oma rakenteensa. Monia yhtäläi­syyksiä toki edellämainittuihin kulku­reitteihin löytyy, mutta on kuitenkin selvää että pohjim­miltaan kyse on muusta ilmiöstä. Klassikoissa on kanavien on sanottu kulkevan “kudosten välisissä tiloissa”. Tästä lisää tulevassa artikkelissa.

Akupunktiopiste? Akupunktiokolo?

Kanavilla on myös erityisiä kohtia joita kutsutaan akupunktiopisteiksi. Ne ovat kohtia joiden stimulaatiolla on suurin vaikutus kanavan qi:hin ja täten koko kehoon. Monilla niistä on erityisiä ominaisuuksia, jotka on löydetty kokemusperäisen tiedon karttuessa.

Sana akupunktiopiste ei ole paras mahdollinen käännös itse ilmiön ymmärtämiseksi. Sitä kuvaava kirjoitusmerkki on , joka tarkoittaa luolaa tai koloa. Niiden sijainti määrittyy kehon rakenteiden mukaan ja usein akupiste löytyykin kohdasta joka on anatomisesti erityinen. Tavallisimpia paikkoja ovat nivelet, lihasten risteymäkohdat ja painaumat, ‘kolot’ lihas- tai pehmytkudoksessa.

Loppusanat

Kiinalaisen lääketieteen käsitteet tuovat esiin yhden ratkaisevista tekijöistä sen ja koululääketieteen välillä. Kiinalaisessa lääketieteessä subjektiivisuudelle on sallittu suurempi rooli kuin koululääketieteeessä. Subjektiivisen ja objektiivisen näkemysten vastakkainasettelua ei kuitenkaan mielestäni tule tehdä, sillä molemmat ovat olennaisia ihmisenä olemisessa ja molemmilla ovat omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Asiaa voi myös edellisen kirjoituksen alussa esitetyn lainauksen kautta: Yinin ja yangin (objektiivisuuden ja subjektiivisuuden) tasapaino on avain terveyteen.

Katso

Kuka?

Olen Juho Sammalkorpi, kiinalaisen lääketieteen asiantuntija ja akupunkturisti Helsingistä